Olen Luovuus- ja liiketoimintakurssilla Turussa. Siellä opettelemme mm. brändäystä ja tuotteistamista. Pidämme lyhyitä ns. hissipuheita markkinointimielessä.

Kaiken kaikkiaan kysymys on, miten löytää ne asiakkaat, jotka haluavat ostaa tuotteeni tai palvelun. Toisinpäin ajateltuna, jota kurssila korostetaan, pitäisi löytää tuote tai palvelu, joka tyydyttää asiakkaan tarpeen tai vaikkapa ratkaisee hänen ongelmansa.
Siinä koko liiketoiminnan ydin yksinkertaisuudessaan.

Itse olen ajatellut myyväni mieluummin tuotetta, kuin palvelua. Se on mielestäni jotenkin konkreettisempaa ja olisiko jotenkin perustellumpaa ottaa rahaa siitä, että tarjoaa jonkin fyysisen vastineen. Tiedän, että näin ei ole, mutta siltä vain tuntuu. 

Kyseessä on varmaan sukupolveen liittyvä ongelma. Kun olin nuorempi, maailmaan ilmestyivät konsultit. Heitä pidettiin, jos ei nyt aivan huijareina, niin ainakin epäilyttävinä. Ajateltiin, että puhumisesta ja neuvojen antamisesta ei pitäisi pyytää korvausta. Minua nuorempien polvien kohdalla tämä puhumalla ja neuvomalla tienaaminen ei ole enää mikään ongelma. Sehän on ihan normaalia liiketoimintaa. 

Tietokoneiden kautta ja niitä käyttämällä tapahtuva ansaitseminen on nykyisin aivan normaalia myös, mutta minusta kuitenkin varsin uskomatonta. Miten esimerkiksi jotain pelejä saadaan myydyksi niin valtavia määriä ja aika kalliilla hinnallakin? Pelithän vain koukuttavat ihmisen ja estävät häntä tekemästä jotain ehkä... Hyödyllistä.

Anteeksi pelien kehittäjät ja myös niiden pelaajat, en vain pääse eroon ajatuksesta, että pelien pelaaminen ei niin kovin paljon kehitä ihmiskuntaa, kun paljon tähdellisempääkin tekemistä olisi. Ajatellaan vaikka ylikansoitusta, saastumista, luonnon riistokäyttöä, ilmastonmuutosta, uusiutuvien energiamuotojen käyttöönoton vaikeutta, näin vain alkajaisiksi. Nämä ovat globaaleja ongelmia, joku sanoo, mutta ovat myös kovin paikallisia ja jokaisesta pelejä pelaavasta suomalaisestakin riippuvia asioita.