Olin juuri yhteydessä Uudenkaupungin kaupunginarkkitehtiin Leena Arvelaan. Kyse oli kaupungin alueella olevasta kierrätyspisteestä (Ketunpolun piste). Kysyin, mihin käyttöön esim. kerättävä muovimateriaali menee, mutta Arvela ei osannut sanoa varmuudella. Hän uskoi sen menevän kierrätykseen, ei polttoon.

Halusin vakuuttaa hänet siitä, että koska kierrätys edelleenkin on vaikea asia ihmisille Suomessa ja monet suhtautuvat evvk, niin olisi tärkeää, että kierrätyspisteet näyttäisivät siisteiltä ja niissä olisi ainakin asianmukainen valaistus. Lisäksi alue voisi olla aidattu, keräysastiat ehjiä ja hyvässä maalissa, alue voisi olla merkitty siistein ledivaloin valaistuin kyltein jne.

Kaiken kaikkiaan kierrätyspisteen tulisi näyttää siltä, että asialla on väliä. Nykyisin, kun katsoo eri kuntien kierrätykseen osoitettuja alueita ja niillä olevia astioita, ei voi kuin surkutella alueiden ja varusteiden surkeaa kuntoa. Asiassa ei ole edes yritystä. Tulee väkisinkin mieleen eräs itäinen naapurimaa joskus 80-luvulla, kun siellä vierailin. Tämä on totisinta totta Suomessa, eräässä maailman rikkaimmista maista vuonna 2013!

Menin arkkitehti Arvelan kanssa vieläpä niin pitkälle, että kerroin olevani käytettävissä esimerkiksi tämän kyseisen Ketunpolun kierrätyspisteen uudelleensuunnitteluun ja pelkästään kulukorvauksilla, koska asia on minulle henk.koht. tärkeä. Saa nähdä, tapahtuuko mitään...