Tilastoja 2018

Blogissa on ollut hiljaista, mutta maaliskuun iduksena voi taas jotain suoltaa. Ainakin kuluneen vuoden tilastot joutavat tulla näkyville.

Kulutusluvuthan löytyvät edelleen (yhtä rumina) sivulta http://www.hassula.net/tila/stat/
ja uudemmat sivut ylätasolta os. http://www.hassula.net/tila

Veden kulutus on entisellään, vajaat 60 m³, sähkön kokonaiskulutus on hieman noussut (8490 kWh), tuotannon oma käyttö samalla tasolla kuin 2017, ja ostosähkön osuus (6766 kWh) hieman kasvanut (78% --> 80%). Yritys tuotannon oman käytön lisäämiseen on jotenkin onnistunut, mutta vielä on matkaa.

Hiilitase

Sitran sivulla https://elamantapatesti.sitra.fi on hiilitaselaskuri, jonka käyttämillä oletusarvoilla laskennan tulos on melko julmaa luettavaa. Todellisuus ei ole onneksi ihan niin paha. Suurimmat päästöt syntyvät liikenteestä ja asunnon lämmitykseen käytetystä öljystä, jonka osuutta on ennestään pienennetty.

Liikennepäästöt putosivat huomattavasti, kun mukava dieselvaunu (Citroen C5) vaihdettiin Hyundain PlugIn-hybridiin. Vanha Volvo on edelleen käytössä, mutta ajokilometrit ovat vähäiset, ja autoon voi ainakin ajoittain tankata myös RE85-etanolibensaa. Ajatuksena on keväämmällä investoida muutamaan lisäpaneeliin, jotka suunnataan aamuauringon suuntaan, jolloin hybridin lataamiseen voi edes osittain käyttää omaa aurinkosähköä.

V. 2018 kokonaispäästöt oman laskennan mukaan olivat n. 12 tn.
Laskelmia voi tehdä myös sivulla http://www.hassula.net/tila/stat/hiilitase.php

Asumiskulut

Asumisen kulut muodostuvat käyttösähköstä (sis. vähäisen lämmitykseen menevän sähkön), lämmitysöljystä, kiinteistöverosta, vakuutuksista ja tie-, vesi- ja jätemaksuista. Poltettavat puut on saatu omalta tontilta harventamalla.

Yhteissumma v. 2018 osalta oli n. 4500 €, josta energian osuus oli n. 2700 € eli 60%. Päälle tulee vielä kulkemisesta aiheutuvat kustannukset. Kallistahan tuo on, maaseudun rauha:)

Tilastoa vuodelta 2017

Vuodenvaihteen pimeä aika on sopiva hetki koostaa erilaisia yhteenvetoja. Lopullinen julkaisukuntoon saattaminen vain tuntuu aina venyvän, mutta seuraavassa jotain.

Kulutuslukuja

Hassulan kulutustietoja on vuodettu nettiin jo vuosia, lähinnä omaan käyttöön. Ulkoasultaan melko kamalat sivut löytyvät osoitteesta http://www.hassula.net/tila/stat/.

Sivuilta selviää mm. että veden kulutus on vakioitunut vajaaseen 60 kuutiometriin vuodessa. Öljynkulutus taas on pudotettu enintään 2000 litraan, millä onkin pärjätty. Aurinkokeräinten ja -paneelien asennuksen jälkeen päätettiin, että enempää ei vuositasolla osteta. Pari kuutiota polttopuita kuluu öljyn lisäksi.

Mielenkiintoisinta dataa löytyy sähköntuotannon ja kulutuksen puolelta.
Sähkön kokonaiskulutus pysyi entisellään, runsaassa 8000 kWh. Tästä runsaat 1700 kWh eli 22% tuotettiin itse ja n. 6300 kWh jouduttiin ostamaan. Tuotetusta sähköstä myyntiin meni lähes 1900 kWh, kokonaistuotannon ollessa 3600 kWh.

Kuukausittainen jakautuma näkyy oheisesta pylväskuviosta.

Ostetun sähkön keskihinta siirtoineen ja veroineen sisältäen kuukausimaksut muodostui n. 15 sentiksi kWh:lta.

Hiilitase

Sekä ostettu että itse tuotettu sähkö ei aiheuttanut hiilidioksidipäästöjä. Sensijaan öljyn- ja puun poltto kyllä. Jälkimmäinen lasketaan yleensä ns. uusiutuvaksi energiaksi, joten vain lämmitykseen käytetty öljy aiheutti suoranaisia päästöjä.

Kun mukaan otetaan liikkumiseen käytetyt fossiiliset polttoaineet, hiilitaseesta tulee melko ruma.

Lukemia

Aurinkopaneelien määrän kasvatuksen jälkeen alkoi yhä enemmän kiinnostaa  tuotannon lisäksi sen hetkinen kulutus. Kulutuslukujen seurantaan on valmiita laitteita (mm. SMA:n Sunny home Manager, Fortumin Kotinäyttö ym), ja viivästetysti lukemia pääsee katsomaan Fortumin Valpas-palvelusta.

Reaaliaikaista yhteyttä etäluettavaan mittariin ei kuitenkaan tarjota, ainakaan maksutta ja omiin projekteihin. Tilanne toivottavasti muuttuu tulevaisuudessa, palautetta on annettu. Sitä odotellessa piti tietysti ryhtyä omiin toimiin ja rakennella jonkinlainen systeemi kulutettavan sähkön seurantaan. Seuraavassa kuvaus asennetusta laitteistosta ja tuloksia.

Etäluettavassa sähkömittarissa on pieni punainen led-valo joka vilkuttaa kulutetun sähkön mukaan, 1 vilkku per jokainen Wh. Laskemalla vilkut sopivassa aikajaksossa saadaan selville (verkosta ostetun) sähkön kulutus. (Fortumilta saatujen tietojen mukaan Kotinäyttökin käyttää tätä kulutustietojen laskemiseen)

Vilkkujen laskentaan löytyy netistä runsaasti ohjeita. Periaate on useimmissa se, että vilkkuvan ledin eteen kiinnitetään valoherkkä elementti, jota sitten luetaan säännöllisesti ja riittävän usein. Näin rakennettuna itse mittariin ei tarvitse koskea, mikä on sähköturvallisuusmielessä ja muutenkin hyvä, ja ainakin vaatisi luvan mittarointiyhtiöltä.

Sopiva elementti on tavallinen LDR-vastus, tai mieluummin (hieman herkempi) puolijohdediodi. Ebaystä löytyi  useita sopivia, ja tilaukseen laitettiin muutama kpl sekä analogi- että digitaalisella ulostulolla varustettua diodianturia, tämän tyyppisiä:
http://www.ebay.com/itm/5pcs-LM393-light-Sensor-Module-3-3-5V-input-light-Sensor-for-Arduino-/141975955115

Halpoja olivat, ja tulivat aikanaan.

Anturi kiinnitettiin 2-puolisella teippivirityksellä vilkkuledin eteen ja johdotus sitten muutaman metrin suojatulla kaapelilla rakennuksen sisälle, ja kytkentä irtoliittimillä SMA-invertterin paneelidataa keräävän Raspberry Pi-koneen GPIO-pinneihin (3v3, GND ja GPIO-input 23).

GPIO-pinnin tilan lukemiseen on useita vaihtoehtoja, mutta tarkoitukseen hyvin sopiva ja riittävä python-skripti löytyi sivulta
https://github.com/sanderjo/GPIO-counter

Skripti käynnistetään Raspberryn joka-aamuisessa bootissa ja tallettaa kumulatiivisen pulssilukeman tiedostoon, muodossa

5989
2017-04-28 10:58:06.182155

Lisäksi tuli kirjoitetuksi wrapper-skripti, joka lukee em lukematiedon ja laskee muutoksen aikayksikköä (nyt 2 minuuttia) kohti ja tallettaa tuloksen. Kulutuslukema näytetään sitten monitorisivulla kaiken muun tiedon joukossa.

Tuntikohtaisia pulssi- ja kulutuslukemia on tallessa jo useamman viikon ajalta, ja tarkoitus on jossain vaiheessa vertailla lukemia Valpas-palvelun keräämiin tietoihin. Tästä kirjoitellaan myöhemmin.

Päivitys:

Myöhemmin selvisi, että mittarin pulssiledi vilkkuu sekä tulevan että manevän sähkön tahdissa, joten lukemat eivät aina kerro kulutuksesta, myös oman tuotannon ylijäämän siirto verkkoon päin aiheuttaa pulsseja. Sama 'vika' on Fortumin kotinäyttö-laitteessa.
Todellisen kulutuksen seuraamiseen on siis kehitettävä joku muu ratkaisu. DIN-kiskoon asennettavia kWh-mittareita löytyy sähköliikkeistä, ja niissäkin on vilkkuvalopulssilähtö, johtimien ympärille asetettavilla muuntajilla voi mitata kulkevaa virtaa jne. Mietintämyssy päihin:)

Postia

Vuodenvaihteen ulkovalokoristeluna postilaatikon taustaksi tuli laitetuksi vanhan polkupyörän ohjaustankoon ripustettu lyhty, jossa valonlähteenä toimi ensin vain pieni punainen led, sitten pätkä kirkkaampaa, punaista led-nauhaa.

Juhlakauden mentyä valo jäi loistamaan, vaikka päivien pidentyessä efekti alkoikin menettää merkitystään.

Lopulta sille keksittiin ihan oikeaa käyttöäkin. Nimittäin: Optinen signaali.

Sähköpostin, e-laskutuksen ja muun sähköisen mediavälityksen myötä tavallisen kirjepostin määrä on vähentynyt. Päivittäistä postintuloa kuitenkin yhä odottaa, varsinkin kun jo jonkin aikaa on ollut mahdollisuus myös *lähettää* postia laatikosta. Kun jakelua on siirretty myöhäisemmäksi, ja ajankohta vaihtelee päivästä toiseen, joten jonkinlainen merkintanto postiauton käynnistä olisi ns. kiva juttu.

Lyhyen mietiskelyn jälkeen suunnitelma oli valmis:
laatikon reunaan Hall-elementti, magneetit laatikon kanteen, Flip-Flop ja FET, jolla lyhdyn kirkas punavalo syttyy ja sammuu, vuorotellen, aina kun laatikon kansi avataan.

Systeemi on nyt ollut käytössä pari viikkoa, ja toimii kuten oli tarkoitus. Tuvan ikkunasta punavalon loiste näkyy varsin hyvin.

 

Kertymiä

Kaamosajan keskellä on vihdoin aika tarkastella menneen vuoden energia-asioita vähän tarkemmin.
Yleisvaikutelma on – kuten jo aiemmin olen kertonut –, että investoinnit ovat olleet, jos nyt ei suoraan taloudellisesti niin ainakin muutoin kannattavia, mutta odotetusti toimivia ja tuottavia.

Seuraavassa lyhyt yhteenveto (lukuja) niin lämpimän veden kuin sähkön kulutuksesta ja tuotannosta.
Tarkastelu on tehty kalenterivuosijakson mukaisesti, vaikka luontevampi voisi olla jokin muu 12 kk ajanjakso, sopivana katkoskohtana esimerkiksi  talvipäivänseisaus tai – öljyn kulutuksen kannalta – lämmityskauden alku.

Lämmitys ja lämmin vesi

Hassulan lämmitys hoidetaan pääosin öljyllä, jota poltetaan kellarin kaksoispesäkattilassa. Kattilassa on mahdollisuus polttaa myös puuta, ja lämpöä voidaan nykyään varastoida kellaritilassa olevaan n. 900 litran varaajaan.

Öljypoltin sammutettiin (sammui, öljyn loputtua) huhtikuun alussa, ja käynnistettiin uudelleen vasta lämmityskauden alettua, syyskuun  lopussa. Sammutusta edeltävällä puolivuotiskaudella öljyä kului vajaat 1800 litraa, mikä on varsin hyvä tulos. Historiassa on nähty 3:llakin alkavia kulutuslukemia...
Kevään ja syksyn viileillä ilmoilla (ja tietysti talvella) kattilassa polteltiin puuta silloin tällöin, ja saattoipa osa aurinkokeräimen tuotostakin mennä patteriverkostoon.

Huhtikuusta syyskuun loppuun käyttövesi lämmitettiin sitten pääasiassa aurinkokeräimien avulla. Varaajan lämpötila nousi keräimillä parhaimmillaan lähes 60 asteeseen, ja oli enimmän aikaa 40 asteen nurkilla. Varaajan 2 lämminvesikierukkaa huolehtivat siitä, että suihkuvettä riitti.

Keräimien ohjausyksikkö (Hewalex ZPS18e) kerää myös tietoa energian tuotannosta, joskin sen antamiin lukemiin ei välttämättä ole luottamista. Vuoden kertymä on laitteen mukaan 3277 kWh ja kokonaiskertymä 5870 kWh (keräimethän asennettiin jo v. 2015 kesällä)

Legionellabakteerin torjuntaa varten käyttöveden kuumennusketjun lopussa on varmistuksena pieni sähköboileri, jota käytettiin ajastetusti arkiaamuisin ja automaattisesti ohjattuna myös päivisin, milloin aurinkopaneeleiden tuotto oli riittävä.

Sähkö

Aurinkopaneelien tuotto oli odotustenmukainen, keväällä jopa erittäin hyvä.
Paneelien kokonaistuotoksi (helmikuusta vuoden loppuun) muodostui 2307 kWh. Tästä pystyttiin itse käyttämään n. 1300 kWh, ja myyntiin meni 931 kWh. Oman tuotannon lisäksi sähköä ostettiin v. 2016 aikana 7455 kWh, mikä on vähän vähemmän kuin aiemmin, mutta yhteenlaskettu kulutus 8831 kWh taas melkein 10 % aiempaa enemmän. Auringon paistaessa ei sähkön kanssa ilmeisesti olla niin tarkkoja:)

Syyskuussa paneelien määrää kasvatettiin 10:stä 15:en, siis yhteistehoon 3850 Wp. Syksyn pilvisten säiden takia nimellistehon lisäys puolitoistakertaiseksi juuri vaikuttanut kokonaistuotantoon. Marras-joulukuussa (ja samoin nyt, tammikuussa) päivä on niin lyhyt ja aurinko matalalla, että tuotto jää aurinkoisenakin päivänä muutamaan sataan wattituntiin. Jahka kevät lähestyy, tulokset varmasti paranevat.

Talous

Varsinaisia taloudellisia laskelmia ei näin lyhyen tarkastelujakson perusteella vielä arvaa tehdä, kun edes investointien yhteissummaa ole saatu aikaiseksi laskea. Varmaa kuitenkin on, että öljyn vuosikulutus on saatu laskemaan muutaman sata litraa, jo pelkästään siitä syystä, ettei tuotetta enää osteta syksyllä säiliöön kuin 2000 litraa, mikä sitten riittää niin kauan kunnes loppuu...

Sähköpaneelien tuottoarvio taas riippuu vertailuarvona käytettävstä ostosähkön hinnasta, mutta 5 ct/kwh hinnalla myyntituotot ovat vajaa 50 € ja säästetyn ostosähkön osalta hyvinkin toistasataa € (sis. siirron ja verojen osuus). Ei siis mitään bisnestä, mutta suunta on oikea.

Linkkejä

Aurinkopaneelien tuottoa voi seurata SMA:n Sunnyportal-sivulla os. https://www.sunnyportal.com/Templates/PublicPage.aspx?page=e0ebd561-0a2f-4511-bee9-60161c113c48

Hetkellinen teho näkyy myös Rouhun sääsivulla




Kulutuslukemiin voi tutustua sivulla http://www.hassula.net/tila/stat/

Tilastotietoa

Keväällä lupasin kertoa tietoja aurinkokeräinten ja -paneelien toiminnasta.
Nyt, kun kesän selkä on taittunut ja kylmäkin kivi heitetty, on sopiva hetki lyhyesti kaivella kerättyä dataa.

Keräimet ovat toimineet hyvin, laitteistoon viime loppukesällä laitettu neste on pysynyt putkissa ja painekin on edelleen se sama 2 baria. Ei siis vuotoja.
Korkein säädinyksikön näyttämä keräinlämpötila on ollut 68 astetta, ja mikä tärkeintä, varaajan lämpötila on ollut huhtikuun jälkeen melko pysyvästi välillä 35...45 astetta. Viime päivien hellekausi on tosin nostanut mittauspisteen lämpötilan yli 50 asteen (juuri nyt 57,5 °C) . Suihkuvettä riittää..

Aurinkopaneelitkin ovat tuottaneet odotusten mukaan. Kumulatiivinen kertymä helmikuusta kesäkuun loppuun on peräti 1200951 Wh, so. 1201 kWh, mikä on 2,6 kWp voimalalle ihan hyvä tulos. Ja kertoo lounaisrannikon aurinkoisista kevätpäivistä. Paras kk-tuotto oli juuri toukokuussa, 405 kWh, kun kesäkuussa jäätiin 'vain' 350 kWh tuottoon. 1500 kWh kokonaiskertymä ylittyi juuri tänään (26.7.2016).

Kaikkea tuota ei valitettavasti ole pystytty itse käyttämään, koska oma kulutus valoisaan päiväsaikaan ei ole niin suurta eikä varastoinnin suhteen ole tapahtunut mitään konkreettisempaa. Kulutustottumusten muutos, automaattiohjaukset ym. ovat työn alla. Pienenä lohtuna on, että ylijäämätuotannosta sentään saa pienen korvauksen.

Kulutusongelmista huolimatta tarkoituksena on elokuun aikana kasvattaa voimalan koko puolitoistakertaiseksi, so. 3,8 kWp kokoiseksi lisäämällä piiriin 5 samanlaista Heckert-Nemo -paneelia. Tuleepahan ainakin myytävää, ja toisaalta tuotto pilvisellä säällä ja aamu- ja ilta-aikoina vastaa paremmin kulutusta.

Kehittelin helmikuun lopulla uutta tuotetta, pientä pöytävalaisinta.
Kun sain proton valmiiksi, nimi tuli itsestään: Duck light. Siihen piti tuleman vielä matkapuhelimen langaton laturikin, joten nimeen liitin vielä "and charger".
Suomeksi käännettynä: Ankka-lamppu ja laturi.

Ideoinnista ensimmäiseksi protoksi kesti noin päivän. Laitteen rakentamiseen ei
tainnut mennä paria tuntia enempää. Tietenkään siinä ei ollut vielä tarvittavia sähköisiä osia, jotka oli tilattava internetistä. Jos tilasi Euroopasta, tavaran sai parissa päivässä, mutta hinta oli noin viisinkertainen Kiinasta tulevaan verrattuna. Aikaa ei vain ollut odottaa 4-5 viikkoa, koska olin lähdössä Islantiin muotoilualan tapahtumaan (Design March) 9.3.2016 ja sinne halusin lampun tai lamppuja mukaan. Olin viemässä näyttelyyn myös kolme metallista vaatenaulakkoa, mutta tämä lamppujuttu oli jotain aivan muuta!

Tavoite onnistui ja sain mukaan neljä kappaletta valaisimia, joista kaksi oli varustettu laturilla. Laitteet saivat paljon huomiota näyttelyssä ja myin näyttelykappaleet ensimmäisenä päivänä. Lisätilauksiakin tuli, tosin lähinnä ystäväni kautta. Ystäväni on Kristín Gardarsdóttir, keraamikko, jonka kanssa olimme toista kertaa esillä tässä vuotuisessa tapahtumassa Reykjavíkissa.

Näyttelymme on auki varsinaisen Design March -tapahtuman jälkeenkin aina 10. päivään huhtikuuta asti Galleria Skörinissä, joka sijaitsee designmyymälä Kraumin yläkerrassa, Adalstraeti 10:ssä Reykjavíkissa. Facebookissa olen puhunut Galleria Kraumista, mutta se oli epätarkka tieto.


I was developing a new product in the end of February. It was a small tabletop lamp. When a proto was finished the name appeared by itself: Duck light. This device was to incorporate also a cordless charger unit for mobile phones so an addition to the name was needed, "and charger".

From the advent of an idea to the first prototype took about one day. Building the device didn't take more than a couple of hours. Of course, the necessary electric parts were still missing and those I had to order via the internet. Orders from Europe came in a couple of days but the merchandise cost five times compared to the same items ordered from China. I just didn't have the luxury of time since I was going to take part in a design event in Iceland (Design March) and was to travel on the 9th of March. I desperately wanted to have a lamp or lamps with me there. I was also going to take three pieces of metal clothes hangers with me but these lamps were something else!

I reached my goal and I travelled with four pieces of Duck lights, two equipped with the charging unit. Lights got a lot of positive attention in the exhibition and I sold the exhibition pieces on the first day. I got some further orders although mostly through a ceramist friend of mine, Kristín Gardarsdóttir. I was exhibiting the second time with her in this yearly event in Reykjavík.

Our exhibition is open even after the Design March event until the 10th of April in Gallery Skörin which is located on the top floor of a design shop Kraum in Adalstraeti 10, Reykjavík. In facebook I have spoken about Gallery Kraum but that is not correct.

 
 

Keräimet heräävät

Aurinkopaneelien käyttöönoton ohessa olen seurannut viime vuonna toimintakuntoon saatujen keräinten toimintaa. Talvellahan niissä ei juuri liikettä ole, keräinten päälle kertyvä lumi ja huurre ei edes sula. Laskelmien mukaan kiertonesteen pakkaskestävyys on n. 25 astetta, ja lukemaa hätyyteltiin tänäkin talvena pariin kertaan.
Keräinneste jähmettyy, muttei saisi jäätyä.

Ensimmäisen kerran keräimiin tuli eloa sopivasti Runebergin päivän kunniaksi. Auringon lämpö sulatti ohuen lumipeitteen ja lämmennyt neste lähti joksikin aikaa kiertämään järjestelmässä. Seuraavat päivät olivatkin sitten pilvisiä, joten se siitä ilosta.

Varaajan vettä ei ole vähään aikaan enää suoraan lämmitetty puilla tai öljyllä, tarkoituksena on ollut antaa sen jäähtyä niin, että keräinpiirin tuotoksen seuranta olisi mahdollista. Ilmeisesti lämminvesikierukoiden häviöiden vuoksi varaajan veden lämpötila on kuitenkin pysytellyt n. 20 asteessa, vaikka kellarissa muuten ollaan vain vähän nollan yläpuolella (oheisessa kuvassa vas. ylänurkan lämpötila-arvo 11.6 kuvaa kellarin lämpötilaa varaajan ja mittauslaitteiston välissä, mikä on selvästi suurempi kuin muualla.)

Hiihtolomaviikolla aurinko jo paisteli siinä määrin, että todellista tuottoakin alkoi tulla. Keräimissä oleva anturi näytti useana päivänä 4:lla alkavia lukemia, karkauspäivänä jopa yli 50. Pumput hyrisivät ja lämpöä siirtyi varaajaan ihan mukavasti.

Lämpötila varaajassa on voimakkaasti kerrostunut kuten kuvasta näkyy. Yleisvaikutelma on, että näiden muutaman päivän aikana varaajan vesi olisi lämmennyt hyvinkin 10 astetta.

Näyttää hyvinkin siltä, että öljypolttimen voi pian sammuttaa kun sekä käyttöveden kuumennus että lämmitys tulee aurinkoenergiasta suoraan. 

Talvimaisema

Minä täällä taas, pitkän tauon jälkeen. Sanotaan vain, että viime syksy ja tämän vuoden alku ovat olleet koettelemuksien täyttämät. Nyt menee jo paremmin.

Rakas vaimoni Rannveig on ollut aktiivinen pienoismallirintamalla. Talvimaiseman rakentaminen alkoi tammikuun alussa ja se valmistui melko nopeasti. 
Minäkin kannoin korteni kekoon rakentamalla alustan. Risto V. rakensi valo- järjestelmän.

Rannveig kertoo mm. seuraavaa. 

Minä olin saanut maisemassa olevat talot äidiltäni jo aikoja sitten ja niissä oli paristoilla toimivat valot. Paristot olivat aina lopussa hehkulamppujen suuren kulutuksen vuoksi. Myöskään valot eivät oikein pysyneet paikoillaan talojen sisällä.

Halusin saada valoasian kuntoon ja samalla rakentaa taloille sopivan ympäristön. Päädyin käyttämään eräästä taideprojektista yli jäänyttä uretaanilevyä maiseman rungoksi, koska sitä on helppo muotoilla kuumalangalla. Sitten vain maalia ja rekvisiittaa, jota riittää omista varastoista vaikka useampaankin maisemaan.

Maisemassa on myös merielementti ja kalastusaluksia kiinnittyneenä laituriin. Tämä luonnollisesti muistuttaa minua kotimaastani Islannista ja omasta lapsuudenkodistani Akranes-kaupungin lähellä. Lapsuudenkotini sijaitsee meren rannalla todella kauniilla paikalla ja toisella puolella tilaamme parin kilometrin päässä nousee jylhä Akrafjall-vuori.

 

Lisää aurinkovoimaa

Vettä lämmittävien keräinten ohella auringon energiaa voi hyödyntää muuttamalla sitä sähköksi aurinkopaneeleilla. Hyötysuhde on melkoisesti huonompi, mutta tuotoksen käyttömahdollisuudet taas melkoisesti monipuolisemmat.

Pienistä, yhden paneelin ja akun off-grid-testilaitoksista on kertynyt kokemuksia jo useamman vuoden ajalta, mm. osa valaistuksesta on jo pitkään toiminut auringosta saadun sähkön varassa. Kun paneelien hinta on ollut laskusuunnassa jo pitkään, kohtuukokoisen verkkoon kytketyn aurinkovoimalan hankinta on tuntunut yhä kiinnostavammalta.


Mynämäellä 2013 pidetyssä aurinkoenergia-infossa (jonka pohjalta sitten syntyivät aiemmin kuvatut aurinkokeräimet) esiteltiin myös Lappeenrannassa organisoitua aurinkovoimala-yhteistilausta ja sen uusimista, mikä sitten toteutuikin. Tietoa tästä ja muusta asiaan liittyvästä löytyy yhteistilausten koordinaattorina toimivan Vesa-Matti Puron ylläpitämästä
Aurinkosähköä Suomeen -sivustolta, johon kannattaa ehdottomasti tutustua, jos asia vähänkin kiinnostaa.

Tarkoituksena oli päästä mukaan jo v. 2014 yhteistilaukseen, mutta erilaisten teknisten ja aikataulullisten syiden vuoksi tässä ei onnistuttu. Kuten ennenkin on tullut huomatuksi, aika hoitaa monet ongelmat, ja kuukausien kuluessa asiat mm. kaapeloinnin suhteen loksahtelivat paikoilleen ja projektissa päästiin eteenpäin.

Kevättalvella 2015 suunnitelmia tehtiin ja hiottiin, ja lopulta päädyttiin tilaamaan – em. yhteistilauksen osallistujana – kymmenkunta 255 W paneelia ja 5 kW invertteri oheistilpehööreineen (Al-proffilia, johtoa, kiinnikkeita ym).  Tilatut rakennusosat saapuivat sitten aikanaan kesäkuussa, ja varsinaiseen asennukseen päästiin lomakauden loppupuolella. Tarkemman raportin/kuvauksen kirjoittelen ehkä joskus erikseen, mutta sen verran voi todeta, ettei tälläkään kertaa kaikki mennyt ihan kuin siinä Yle Femman ohjelmassa...

No. Nyt ollaan siinä pisteessä, että runsas viikko sitten Carunalta saapui 16.2.2016 päivätty lupa tuotantolaitoksen liittämiseksi jakeluverkkoon.

Näin helmikuussa aurinko sentään jo aika-ajoin paistaa, joten laitos oikeasti tuottaakin jotain. Pari päivää kytkemisen jälkeen invertteri liitettiin myös valmistajan (SMA) ylläpitämään Sunny Portal -palveluun, josta voimalan tuottotietoja löytyy sivulta https://www.sunnyportal.com/Templates/PublicPage.aspx?page=e0ebd561-0a2f-4511-bee9-60161c113c48

Paneelien määrä on tuplattavissa melko vähällä vaivalla, mutta ennen lisäinvestointeja on syytä kerätä kokemuksia laitteiston toiminnasta ja varsinkin tuotoksen hyödyntämismahdollisuuksista. Selväähän on, että suurin kertymä tulee kesäkuukausina, jolloin oma kulutus on melko pientä. Ylijäämäsähkön voi tietysti myydä, kun tekee asiasta sopimuksen. Tähän ja muihin talousasioihin palataan myöhemmin.

Keräilyeriä, osa 2

Jokin aika sitten kirjoitin jutun aiemmin hankittujen aurinkokeräinten asennuksesta ja koekäyttöönotosta. Kokemuksia laitteistosta on jo kertynyt sen verran, että on aika laatia väliaikaraporttia.

Elokuun aurinkoisten päivien aikana tuli lopullinen vahvistus, että keräinjärjestelmä oikeasti toimii. Eristämättömän varaajan vesi (900 litraa) lämpeni parhaina päivinä yli 40 asteen, mutta jäähtyi sitten yön aikana kymmenkunta astetta, ja lämpeni sitten taas seuraavana päivänä. Viikon kuluttua kellarissa alkoi olla jo tuskallisen lämmintä...

Koska mitään vuotoja ei ollut havaittavissa senkään jälkeen, kun varaaja yhdistettiin talon vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään ja paine nostettiin normaalille tasolle, oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen, eli varaajan ja putkiston eristämiseen.

Eristys tehtiin tavanomaisilla solumuoviputkilla ja solumuovilevyllä, jota kävin hakemassa Termonovan tehtaanmyymälästä Inkoosta*. Tässä vaiheessa varaajan ympärillä on 5 cm kerros eristelevyä, mikä tuntuu riittävän melko hyvin. Pientä lämpövuotoa tietysti esiintyy, mikä lämmittää kellaritilaa turhana. Paremman käsityksen asiasta saa sitten talvella.

Ilmojen viiletessä tuli myös testatuksi varaajan toinen käyttötarkoitus, eli lämmityskattilassa lämmitetyn veden siirto varaajaan. Tämäkin toimi kuten piti, jopa paremmin, sillä havaintojen mukaan vesi siirtyi kattilasta varaajaan ja varaajasta kattilaan ns. vapaakierrollakin niin kauan kun lämpötilaeroa oli riittävästi. Yhdysputkistossa olevalla pumpulla neste saadaan tietysti kiertämään vaikka väkisin.

Kaikenkaikkiaan järjestelmä tuntuu toimivan odotusten mukaisesti. Todennäköistä on, että kiinteistön tarvitsema lämmin käyttövesi ja mahdollisesti jopa osa lämmitystarpeesta saadaan katetuksi aurinkokeräimien avulla  keväästä syksyyn.

Tarkempien tulosten saamiseksi järjestelmään on tarkoitus lisätä useampia lämpötilan mittausantureita. Tästä lisää aikanaan.


* Ylimääräiset levyt ovat myytävänä, FOB Rouhu.

Rakentamista, aina vaan

Vähän on vierähtänyt edellisesta jne. No, päätin kuitenkin hieman päivittää saunarakennuksemme tilannetta tänne blogiin.

Tänä kesänä ei paljon tapahtunut. Kirvesmiehet asensivat otsa- ja räystäslaudat kattoon ja peltimiehet tekivät peltikaton. Itse olen rakentamassa vaimon kanssa terassia ja kuvassa näkyvätkin kannatuspilarit.

Terassin ilmestyminen "madaltaa" sopivalla tavalla rakennuksen suurta korkeutta ja aion kyllä käyttää vaikutuksen tehostamiseen muitakin keinoja.

Tämän syksyn aikana on vielä tarkoitus ottaa vasemmalla näkyvä varastotila käyttöön, joka tarkoittaa ovien asennusta, kaikkien aukkojen tilkitsemistä ja ainakin yhden sisäseinän vanerointia sekä hyllyjen asentamista. Pitäisi vähitellen saada varastotila käyttöön.

Vietimme varastossa huviksemme yhden yön ja se oli ihan mukavaa, vaikka käytössämme ollut vanha vuodesohva olikin kova ja kapea. Kissakin ilmestyi aamuyöstä seuraksemme sohvalle. Lämpötila oli ulkona yön aikana alimmillaan +10, mutta sisällä oli peräti +15 astetta. 

Keräilyä

Kevättalvella 2014 Mynämäessä (vai -mäellä?) järjestettiin aurinkokeräinten rakennuskurssi, johon itsekin osallistuin. Kurssilla rakennettiin sarjatyönä kolmattakymmentä ns. tasokeräintä, joista sitten 3 kpl siirtyi Hassulan pihalle asennusta odottamaan. Samalla tuli valtavasti tietoa aurinkokeräinten toiminnasta ja järjestelmästä.

Erinäisistä syistä – kiire, sää, laiskuus jne – johtuen keräimet pysyivät siististi pinottuina koko kesän ja vasta syksymmällä ne saatiin asetetuksi varsinaiseen keruuasentoon, pääosin puusta rakennettuun telineeseen pellon laitaan.

Loppusyksyn ja talven aikana – kiirettähän ei ollut, koska paras säteilykausi oli samalla sekä takana että edessä – tuli sitten asennetuksi niin yhteysputkisto keräimistä kellariin että nesteen liikuttelua ohjaava säätöyksikkö. Ilmalla suoritetun koeponnistuksen perusteella kaikki näytti olevan kunnossa.

Järjestelmän nesteytys siirtyi sitten kuluvan vuoden keväälle. Muutaman viikon ilmaamisen jälkeen neste lopulta kiersi putkistossa pulputtamatta, vuotoja ei ollut havaittavissa ja oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli kerätyn lämpöenergian käyttöön.

Tasolämmönvaihtimen avulla lämpö siirtyy vanhaan varaajaan, jossa aluksi oli käytössä vain yksi käyttövesikierukka, millä voitiin todeta, että järjestelmä toimii. Loppurutistus tapahtui sitten vihdoin vasta heinäkuun alussa, kun varaajaan saatiin toinen kierukka ja kumpikin kytkettiin vesipiiriin ja varaaja täytettiin uudelleen. Systeemi toimi odotetusti, joten oli aika nauttia lasillinen kuohujuomaa.

Vielä on edessä putkituksen tarkistus ja eristys ja varsinkin varaajan eristäminen, jottei päivän aikana kerätty lämpö katoa yön pimeyteen. Ja järjestelmän tarkkailua, kokemusten kirjaamista yms.

Laskelmia energiantuotannosta, kustannuksista yms tehdään sitten aikanaan, mutta alustavasti näyttää hyvältä...

Säätietoa

Säätietoja on Rouhussa kerätty jo vuoden 2001 alusta lähtien. Alkuaikojen grafiikka oli varsin karkeaa, mutta itse asia tuli esille. Historiatietoja on edelleen nähtävillä vanhan aseman sivuilla.

Vanha asema – Huger/Oregon Scientific WM918 – on edelleen toiminnassa, mutta laitteiston tuulitiedot ovat olleet vajavaisia jo vuosia. Tuulennopeusanturin lukemat eivät ole siirtyneet – ilmeisesti viallisen kaapelin vuoksi –  keskusyksikköön enää pitkään aikaan ja suunta-anturikin vaurioitui lopullisesti myrskyssä v. 2014. Anturien sijaintikin on ollut varsin huono, vaikka yhteyskaapeliakin on jatkettu pariinkin otteeseen.

Em. ongelmien takia jo pitkään on ollut mielessä tuulitietojen kerääminen jollain toisella järjestelyllä. Parin epäonnistuneen harjoituksen jälkeen selvisi, että helpoimmalla asia ehkä kuitenkin ratkeaa hankkimalla kokonaan uusi asema.


Jokin aika sitten asia lopulta eteni, kun tuli hankituksi yllättävänkin halpa mutta aiemmissa kokeiluissa varsin toimivaksi todettu uusi sääasema mallia WH-1080 jota myydään useammallakin eri nimellä. Mistään Davis-laatuisesta tuotteesta ei ole kysymys, mutta harrastajakäyttöön kelpaava. Laitteen ulkoanturit (lämpötila ilmanpaine, sade, tuulen suunta ja vauhti) kytkeytyvät keskusyksikköön langattomasti, joten anturit on mahdollista sijoittaa tuuliolosuhteiden kannalta aiempaa huomattavasti parempaan paikkaan.

Mekaanisen asennuksen lisäksi hommaa riitti aseman tietojen saamisessa esityskelpoisina nettisivulle. Vaihtoehtoja datan keräämiseen on useita, mutta aikaisempien kokemusten perusteella käyttöön valittiin weewx -niminen ohjelmisto. Aseman keräämä säädata siirtyy usb-yhteydellä samaan laptop-tietokoneeseen kuin vanhankin aseman tiedot (nämä käyttävät yhä perinteistä sarjaporttia) ja tallettuvat mysql-tietokantaan. Talletetuista tiedoista weewx sitten luo säännöllisin väliajoin web-sivuja ja siirtää ne julkiselle www-palvelimelle. Aseman etusivusta haluttiin karsia pois kaikki turha, joten ohjelmiston mukana tulleita mallisivuja muokattiin jonkin verran, esikuvana käytettiin vanhan aseman sivua. Osa sivun kuvista – mm. sääennustekuva – on edelleen peräisin vanhan aseman sivuilta. Jos se toimii, anna sen olla...

Sääaseman anturit

Toistaiseksi molemmat asemat ovat edelleen käytössä, ja tuulitietoja lukuunottamatta keräävät samoja tietoja. Lopullista sijoituspaikkaa uuden aseman antureille haetaan vielä, tällä hetkellä ne on kiinnitetty parin metrin korkuiseen puutolppaan pellon reunaan yli 50 m päähän kaikista rakennuksista.

Lukemat asemien välillä eroavat toisistaan jonkin verran, mikä osin johtuu anturien erilaisesta sijoituksesta, osin anturivirheistä ja mittausepätarkkuudesta (esim. sisälämpötilalukemissa on n. asteen ero, vaikka keskusyksiköt ovat vain parinkymmenen sentin päässä toisistaan.) Suurin havaittu ero on ilmankosteuslukemissa, jotka eroavat toisistaan huomattavasti, esim. tätä kirjoitettaessa vanha asema kertoo kosteudeksi 44% (sisällä 30%), uusi vastaavasti 73% (42%.) Anturien kalibrointi olisi tarpeellinen tuleva toimi.

Sääasemien sivut:
Uusi asema: http://www.myrskyt.org/rouhunsaaw/
Vanha asema: http://www.myrskyt.org/rouhunsaah/
Muita asemia, säätietoa ym: http://www.myrskyt.org/

Kirjoitin jutun Hesarin mielipidesivuille. Saa nähdä, julkaisevatko. Yritin olla mahdollisimman pidättyväinen... Pakko oli jotain sanoa.

Helsingin Sanomien Kotimaa-osastossa oli 17.4.2015 juttu, jossa turkiseläinten kasvattajain liiton hallituksen puheenjohtaja Kenneth Ingman oli ”suivaantunut” tasavallan presidentin puolison, rouva Jenni Haukion runosta, joka oli aiheeltaan eläinten oikeuksia puolustava.

Runon kirjoittaja ei mm. Ingmanin mukaan elä tässä maailmassa. ”Joka tämän on kirjoittanut, elää satumaailmassa – ottamatta kantaa siihen, kuka runon on kirjoittanut”, oli Ingmanin kommentti. Vielä lisää Ingmanin erikoisesta ajatusmaailmasta: ”Tätä kärsimystä, josta runossa kirjoitetaan, ei ole olemassa. Se on satumaailmasta. Eläin ei ajattele tuolla tavalla.” Jutun mukaan Ingmanin mielestä tuotantoeläimet voivat hyvin. Ne elävät nykyhetkessä, päivän kerrallaan, eivätkä tiedä mitään tulevaisuudesta, eivätkä kärsi oloissaan. Ne tapetaan nopeasti ja kivuttomasti.

Yritän nyt pysyä rauhallisena, vaikka se on vaikeaa. Miten voi aikuinen mies puhua moista soopaa? Uskooko Ingman todella itse näihin juttuihinsa vai onko se vain hänen asemansa tuoma velvollisuus? Mistä hän tietää mitään eläinten kärsimyksistä, tai mitä ne ajattelevat? Joissain maissa ihmisiä kidutetaan tällä hetkelläkin sulkemalla heitä pieniin koppeihin tai häkkeihin. Suosittelen Ingmanille muutaman viikon kokeilua vastaavissa oloissa ja tulemaan sitten kertomaan, miten eläimet eivät kärsi pienissä häkeissään.

Kiitos rouva Jenni Haukio, että otatte rohkeasti kantaa eläinten puolesta. Niin kauan, kuin ihminen kohtelee eläimiä ja muuta luontoa vähempiarvoisena kuin itseään, ei ihmiskunnalla taida olla toivoa hyvästä elämästä. Ihminen, joka ei osaa pitää eläimiä ystävinään, ei osaa olla ihmisenkään ystävä. Olen siitä vakuuttunut. 

  

Pique nique

Nyt on sitten aika ikävää keliä pidellyt. Maaliskuun alkupuoli oli kuitenkin sen verran aurinkoinen ja lämmin, että uskaltauduimme monena päivänä pique niquelle erään pellon laitaan.
Kuten kuvista voi päätellä, retkellä nautittiin myös alkoholia, eli tällä kertaa japanilaista sakea. Se ei ole mitään väkiviinaa, vaan suunnilleen valkoviinin tapaista miedohkoa alkoholijuomaa. Vaimon mielestä siinä on ainakin vesimelonin aromia.
Nämä kuvat on otettu 12.3.

Pilvee, pilvee, pilvee...

Pilvipalveluihin liittyvä kohu ja pahin hypetys alkaa jo olla menneen talven lumioita, niin tavanomaisia ja arkipäivää verkon palveluista on tullut.

Jo jonkin aikaa jatkuneiden Snowden-paljastusten myötä ainakin osa pilvistä on kyllä saanut aika tumman ilmeen. Eikä ollenkaan syyttä. Periaatteelliset ongelmat tietoturvassa rapauttavat luottamusta ja haittaavat palveluiden myyntiä
ja käyttöä.

Suurimmalle osalle käyttäjistä veloituksetta tarjottavien palvelujen konkreettiset edut ja toiminnot ylittävät edellämainitut osin ehkä teoreettisinakin pidettävät haitat, mutta on selvää, ettei tarvita montaakaan todellista esimerkkitapausta tietojen väärinkäytöstä, kun käsitys muuttuu.

Mikä sitten olisi oikea ja turvallinen tapa säilöä ikioma digitaalinen aineisto? Googlen ja Dropboxin palvelut toimivat kiusallisen hyvin, mutta toisaalta arkaluontoisten tietojen vienti asuinmaan rajojen ulkopuolelle ja vieraan lainsäädännön alaisiksi ei oikein houkuta.

Em. syystä olenkin jo jonkin aikaa salannut Dropboxin syövereihin tallennetut kansiot ja tiedostot erikseen. Ajatus oli myös siirtää materiaali hiljaksiin F-Securen Younited-palveluun, mutta prosessi on ja jää kesken. 'On' siksi,
että Younitedin käytettävyys ei ole likimainkaan samalla tasolla esim. Dropboxin kanssa eikä kaikille käyttämilleni alustoille ole saatavilla natiivia client-ohjelmaa. 'Jää' taas siksi, että viime viikolla uutisoitiin , että Younited on myyty amerikkalaiselle Synchronossille, siis suden suuhun tai ainakin pesään. Se siitä ja sen kestävyydestä.

Tuntuu siltä, että ehkä sittenkin on syytä voimallisemmin alkaa valmistella oman pilven käyttöönottoa, koska oma kiintolevykään ei välttämättä ole turvallinen vaihtoehto (IT-viikon artikkeli 17.2.2015)
 
Vaihtoehtoisesti voi tietysti lakata murehtimista mokomaa asiaa kokonaan...

Männäviikon lapinreissulla tuli laavulla kuunnelluksi helmipöllön huhuilua pimeässä metsässä. Hieno ääni (kuuntele), ja otuskin (lajitoverinsa, siis) löytyi täytettynä Naava-keskuksen vitriinistä.

Kevät tulee, oletko valmis?

Sain kunnanjohtaja Vesa Rantalalta tehtäväksi suunnitella ja rakentaa kunnan uusiin tiloihin sopivan puhujakorokkeen. Tämä tehtävänanto tapahtui jo vuoden 2013 loppupuolella.

Tehtävä unohtuikin välillä, mutta muistin sen sitten viime vuoden keväällä
eräänä yönä taas kerran valvoessani.

Työ oli melko vaativa ja rakensin jopa pienoismalleja ennen varsinaisen työn aloittamista. Sitä en ole ennen tehnyt. Taisin ottaa työn melko vakavasti.

Suunnittelun lähtökohta oli Taivassalon merellinen sijainti, kuinkas muuten.
Päätin käyttää muotoilussa aaltomuotoa ja siitä ne vaikeudet sitten aiheutuivat. Kantti kertaa kantti on aika helppo, mutta kaarevat muodot ja laminoimalla tehtynä, siinä on haastetta pienelle pajalleni, jossa on rajoitetut mahdollisuudet tehdä mitään vaativia rakenteita.

Jalustan laminoinnissa sain käyttää Mynämäellä sijaitsevan ammattikorkeakoulun puutyöhuoneen viiluprässiä. Pohja oli ehdottomasti oltava suora, muuten homma ei olisi onnistunut siististi. Kiitos siitä koululle ja silloiselle yliopettaja Esko Rihulle.

Ehkä kuitenkin hankalinta oli saada kaikki sähköiset komponentit paikoilleen. Niiden asennus myös hiukan pilasi työn ulkonäköä, valitettavasti.

Koroke valmistui jopa etuajassa ja taisi työn tilaajakin olla tyytyväinen.
Toivottavasti.

Tähän liittämäni kuvat eivät ole kovin korkealaatuisia, mutta kuvataan joskus uudestaan, kunhan saan sopiva taustapaperin.



 
       

Viime vuoden lokakuussa taiteilijaryhmä Taivaanranta (Kaisu Mustonen, Leena Pylkkkö, Rannveig Steinthórsdóttir ja Pekka Pyykönen) sai valmiiksi Taivassalon kunnan tilaaman taideinstallaation. 

Tilaus tehtiin uusien koulurakennusten ja liikuntahallin rakentamiseen liittyvän prosenttiperiaatteen mukaisesti. Tämä periaate tarkoittaa, että rakennuttava kunta tai valtio hankkii taidetta rakennettaviin tiloihin noin prosentilla hankkeen kustannusarviosta. Meidän tapauksessamme tämä prosenttimäärä oli lähempänä puolta prosenttia, mutta hyvä niinkin.

Installaatio sijoitettiin ylä- ja alakoulun väliseen aulatilaan, joka on kapea, mutta varsin korkea tila. Avajaisia vietettiin 23.10. viime vuonna.

Taideteokseen liittyy vielä tunnistuskilpailu, jossa alakoulun oppilaat saavat tehtäväkseen yhdistää installaatiossa näkyvät mielikuvitukselliset olennot niille antamiimme nimiin. Jokaisen luokan paras suoritus palkitaan.

Installaatiota pääsevät kaikki katselemaan kirjaston aukioloaikoina. Kyseinen aula sijaitsee matkalla kirjastoon, jos mennään koulun pääovesta sisään.

Pysyvät nimikyltit ja taiteilijatiedot asennnetaan paikoilleen, kun kilpailu on ohitse.

Lähetimme tyttären Espooseen

Tyttäremme Jódís Maria muutti jo viime lukukauden alussa Espooseen ja asuu hyvien ystäviemme luona Friisilän omakotialueella.

Perusteena muutolle olivat paremmat koulunkäyntimahdollisuudet hänenlaiselleen "taiteilijalle" ja myös paremmat musiikinopiskelumahdol-lisuudet. Jódís on viihtynyt uudessa kotikunnassaan erinomaisesti ja olen ymmärtänyt, että "sijaisperhe" on myös varsin tyytyväinen järjestelyyn.

Jódís käy koulua samassa koulussa, josta itse kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1974, eli Tapiolan koulua. Minun aikanani koulun nimi oli Tapiolan yhteiskoulu.
Tällä hetkellä opiskelu tapahtuu väistötiloissa, kun varsinainen koulurakennus on melko pitkään kestävässä suurremontissa.

Sello-opinnot jatkuvat Espoon Musiikkiopistossa, jossa myös tuntuu menevän mukavasti nuorekkaan opettajan johdolla.

Matkaa varten tarvitaan tietysti matka-arkku, jonka teimme vaimoni Rannveigin kanssa. Minä huolehdin puutöistä ja hän kuvista. Ohessa muutama valokuva. Jos joku arkusta kiinnostuu, niitä voidaan tehdä useampiakin. Rakenne on koivuvaneria/mäntyrimaa sekä tammea ja pintakäsittely Osmo Color -puuvahaa.