Jokin aika sitten tuli aikaansaaduksi jo pitkään suunniteltu geokätkön sijoitus Taivassalon museoon Viiaisiin. Sopivasti työkaluilla ja koordinaattien mittauslaitteilla varustautuneena piilotus onnistuikin. Kätkö julkistettiin jonkin ajan kuluttua tunnuksella GC4C5J8 ja muutama alan harrastaja on sen jo löytänytkin.
Vahingoitta ei reissu tietenkään sujunut. Jossain vaiheessa gps-lukemia tuijotellessa silmälasit olivat haitaksi, ja tulivat sitten hetken päästä ylikävellyiksi:( Onneksi kyseessä olivat ns. varalasit, joten ihan opaskoiran varassa ei vielä olla vaikka harmittaakin.
Tänään oli ohjelmassa tavanomaista puuhastelua, ja jossain vaiheessa ilmeni tarve akkuporakoneelle. Uutterasta hakemisesta huolimatta laitetta ei löytynyt mistään. Haku ulottui ns. tavanomaisiin paikkoihin, ja tuli tehdyksi useampaankin kertaan, tuloksetta.
Jossain vaiheessa – yllättäen ja pyytämättä – mieleen tuli muistikuva, että konetta olisi viimeksi tarvittu juuri em. kätköpaikalla. Olisiko unohtunut sinne, kun ne silmälasitkin rikkoontuivat? Muukaan ei auttanut, kuin lähteä katsomaan, vieläkö tuo paikalta löytyisi, vaikka aikaa olikin jo kulunut aika lailla.
Kirkonkylän raitille tullessa päähän välähti uusi muistikuva: kätköreissu oli tehty polkupyörällä, ja akkukone oli – näin jälkeenpäin ajatellen aivan käsittämättömästä syystä – tarkoituksella jäänyt pyörälaukkuun. U-käännös ja takaisin kotiin. Tarkistuslaskenta paljasti, että kone oli muistikuvan mukaisessa paikassa. Prosessin aikana ns. työhalut olivat tietysti jo kadonneet, mutta pääasia oli, että kone löytyi.
Vähäsen ihmetyttää tuo muistin toiminta. Miksei tuo polkupyöräily heti tullut mieleen? Miksi se yleensä palautui? Muutenkin tuntuu, että tavarat ovat enenevissä määrin hukassa...
Aivovoimistelu voisi olla tarpeen. Auttaisiko sanapeli?
Museon sivut: http://www.taivassalo.fi/fi/sivu.cfm?id=300
