Keräilyä

Kevättalvella 2014 Mynämäessä (vai -mäellä?) järjestettiin aurinkokeräinten rakennuskurssi, johon itsekin osallistuin. Kurssilla rakennettiin sarjatyönä kolmattakymmentä ns. tasokeräintä, joista sitten 3 kpl siirtyi Hassulan pihalle asennusta odottamaan. Samalla tuli valtavasti tietoa aurinkokeräinten toiminnasta ja järjestelmästä.

Erinäisistä syistä – kiire, sää, laiskuus jne – johtuen keräimet pysyivät siististi pinottuina koko kesän ja vasta syksymmällä ne saatiin asetetuksi varsinaiseen keruuasentoon, pääosin puusta rakennettuun telineeseen pellon laitaan.

Loppusyksyn ja talven aikana – kiirettähän ei ollut, koska paras säteilykausi oli samalla sekä takana että edessä – tuli sitten asennetuksi niin yhteysputkisto keräimistä kellariin että nesteen liikuttelua ohjaava säätöyksikkö. Ilmalla suoritetun koeponnistuksen perusteella kaikki näytti olevan kunnossa.

Järjestelmän nesteytys siirtyi sitten kuluvan vuoden keväälle. Muutaman viikon ilmaamisen jälkeen neste lopulta kiersi putkistossa pulputtamatta, vuotoja ei ollut havaittavissa ja oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli kerätyn lämpöenergian käyttöön.

Tasolämmönvaihtimen avulla lämpö siirtyy vanhaan varaajaan, jossa aluksi oli käytössä vain yksi käyttövesikierukka, millä voitiin todeta, että järjestelmä toimii. Loppurutistus tapahtui sitten vihdoin vasta heinäkuun alussa, kun varaajaan saatiin toinen kierukka ja kumpikin kytkettiin vesipiiriin ja varaaja täytettiin uudelleen. Systeemi toimi odotetusti, joten oli aika nauttia lasillinen kuohujuomaa.

Vielä on edessä putkituksen tarkistus ja eristys ja varsinkin varaajan eristäminen, jottei päivän aikana kerätty lämpö katoa yön pimeyteen. Ja järjestelmän tarkkailua, kokemusten kirjaamista yms.

Laskelmia energiantuotannosta, kustannuksista yms tehdään sitten aikanaan, mutta alustavasti näyttää hyvältä...