Sain kunnanjohtaja Vesa Rantalalta tehtäväksi suunnitella ja rakentaa kunnan uusiin tiloihin sopivan puhujakorokkeen. Tämä tehtävänanto tapahtui jo vuoden 2013 loppupuolella.

Tehtävä unohtuikin välillä, mutta muistin sen sitten viime vuoden keväällä
eräänä yönä taas kerran valvoessani.

Työ oli melko vaativa ja rakensin jopa pienoismalleja ennen varsinaisen työn aloittamista. Sitä en ole ennen tehnyt. Taisin ottaa työn melko vakavasti.

Suunnittelun lähtökohta oli Taivassalon merellinen sijainti, kuinkas muuten.
Päätin käyttää muotoilussa aaltomuotoa ja siitä ne vaikeudet sitten aiheutuivat. Kantti kertaa kantti on aika helppo, mutta kaarevat muodot ja laminoimalla tehtynä, siinä on haastetta pienelle pajalleni, jossa on rajoitetut mahdollisuudet tehdä mitään vaativia rakenteita.

Jalustan laminoinnissa sain käyttää Mynämäellä sijaitsevan ammattikorkeakoulun puutyöhuoneen viiluprässiä. Pohja oli ehdottomasti oltava suora, muuten homma ei olisi onnistunut siististi. Kiitos siitä koululle ja silloiselle yliopettaja Esko Rihulle.

Ehkä kuitenkin hankalinta oli saada kaikki sähköiset komponentit paikoilleen. Niiden asennus myös hiukan pilasi työn ulkonäköä, valitettavasti.

Koroke valmistui jopa etuajassa ja taisi työn tilaajakin olla tyytyväinen.
Toivottavasti.

Tähän liittämäni kuvat eivät ole kovin korkealaatuisia, mutta kuvataan joskus uudestaan, kunhan saan sopiva taustapaperin.



 
       

Viime vuoden lokakuussa taiteilijaryhmä Taivaanranta (Kaisu Mustonen, Leena Pylkkkö, Rannveig Steinthórsdóttir ja Pekka Pyykönen) sai valmiiksi Taivassalon kunnan tilaaman taideinstallaation. 

Tilaus tehtiin uusien koulurakennusten ja liikuntahallin rakentamiseen liittyvän prosenttiperiaatteen mukaisesti. Tämä periaate tarkoittaa, että rakennuttava kunta tai valtio hankkii taidetta rakennettaviin tiloihin noin prosentilla hankkeen kustannusarviosta. Meidän tapauksessamme tämä prosenttimäärä oli lähempänä puolta prosenttia, mutta hyvä niinkin.

Installaatio sijoitettiin ylä- ja alakoulun väliseen aulatilaan, joka on kapea, mutta varsin korkea tila. Avajaisia vietettiin 23.10. viime vuonna.

Taideteokseen liittyy vielä tunnistuskilpailu, jossa alakoulun oppilaat saavat tehtäväkseen yhdistää installaatiossa näkyvät mielikuvitukselliset olennot niille antamiimme nimiin. Jokaisen luokan paras suoritus palkitaan.

Installaatiota pääsevät kaikki katselemaan kirjaston aukioloaikoina. Kyseinen aula sijaitsee matkalla kirjastoon, jos mennään koulun pääovesta sisään.

Pysyvät nimikyltit ja taiteilijatiedot asennnetaan paikoilleen, kun kilpailu on ohitse.

Lähetimme tyttären Espooseen

Tyttäremme Jódís Maria muutti jo viime lukukauden alussa Espooseen ja asuu hyvien ystäviemme luona Friisilän omakotialueella.

Perusteena muutolle olivat paremmat koulunkäyntimahdollisuudet hänenlaiselleen "taiteilijalle" ja myös paremmat musiikinopiskelumahdol-lisuudet. Jódís on viihtynyt uudessa kotikunnassaan erinomaisesti ja olen ymmärtänyt, että "sijaisperhe" on myös varsin tyytyväinen järjestelyyn.

Jódís käy koulua samassa koulussa, josta itse kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1974, eli Tapiolan koulua. Minun aikanani koulun nimi oli Tapiolan yhteiskoulu.
Tällä hetkellä opiskelu tapahtuu väistötiloissa, kun varsinainen koulurakennus on melko pitkään kestävässä suurremontissa.

Sello-opinnot jatkuvat Espoon Musiikkiopistossa, jossa myös tuntuu menevän mukavasti nuorekkaan opettajan johdolla.

Matkaa varten tarvitaan tietysti matka-arkku, jonka teimme vaimoni Rannveigin kanssa. Minä huolehdin puutöistä ja hän kuvista. Ohessa muutama valokuva. Jos joku arkusta kiinnostuu, niitä voidaan tehdä useampiakin. Rakenne on koivuvaneria/mäntyrimaa sekä tammea ja pintakäsittely Osmo Color -puuvahaa.

 

Aika kuluu ja ollaan jo tukevasti vuoden 2015 puolella. Uusi vuosikymmenkin pyörähti käyntiin kohdallani. Miltäkö tuntui? No en mennyt nykytermistön mukaiseen paniikkiin, jos en nyt suuremmin hurrannutkaan. 

Olisihan se tietysti mukavampi olla vaikka nelikymppinen, kun tuota tekemistä tuntuu vielä riittävän ja aika siihen senkuin vähenee ja mielestäni kiihtyvällä tahdilla. Olen aivan vakuuttunut siitä, että aika kulkee eri vauhtia eri iässä. Se varmaan liittyy kosmologien jo nykyisin käyttöön ottamaan rinnakkaisten ulottuvuuksien teoriaan.

Sekään ei ole mukavaa, että huomaa ruumiinvoimiensa vähenevän vuosi vuodelta ja aistien heikkenevän. Laseja tarvitaan lukiessa lähes aina ja korvissa suhisee ja vinkuu, ainakin oikeassa.

Mutta, kuten eräs ystäväni hyvin on todennut ja sen ajatuksen haluan omaksua: katse eteenpäin!

Ohessa pari kuvaa saunaprojektistamme näin talven keskellä, jolloin emme
todellakaan rakenna.