Helsingin
Sanomien Kotimaa-osastossa oli 17.4.2015 juttu, jossa turkiseläinten
kasvattajain liiton hallituksen puheenjohtaja Kenneth Ingman oli
”suivaantunut” tasavallan presidentin puolison, rouva Jenni
Haukion runosta, joka oli aiheeltaan eläinten oikeuksia puolustava.
Runon
kirjoittaja ei mm. Ingmanin mukaan elä tässä maailmassa. ”Joka
tämän on kirjoittanut, elää satumaailmassa – ottamatta kantaa
siihen, kuka runon on kirjoittanut”, oli Ingmanin kommentti. Vielä
lisää Ingmanin erikoisesta ajatusmaailmasta: ”Tätä kärsimystä,
josta runossa kirjoitetaan, ei ole olemassa. Se on satumaailmasta.
Eläin ei ajattele tuolla tavalla.” Jutun mukaan Ingmanin mielestä
tuotantoeläimet voivat hyvin. Ne elävät nykyhetkessä, päivän
kerrallaan, eivätkä tiedä mitään tulevaisuudesta, eivätkä
kärsi oloissaan. Ne tapetaan nopeasti ja kivuttomasti.
Yritän
nyt pysyä rauhallisena, vaikka se on vaikeaa. Miten voi aikuinen
mies puhua moista soopaa? Uskooko Ingman todella itse näihin
juttuihinsa vai onko se vain hänen asemansa tuoma velvollisuus?
Mistä hän tietää mitään eläinten kärsimyksistä, tai mitä ne
ajattelevat? Joissain maissa ihmisiä kidutetaan tällä hetkelläkin
sulkemalla heitä pieniin koppeihin tai häkkeihin. Suosittelen
Ingmanille muutaman viikon kokeilua vastaavissa oloissa ja tulemaan
sitten kertomaan, miten eläimet eivät kärsi pienissä häkeissään.
Kiitos
rouva Jenni Haukio, että otatte rohkeasti kantaa eläinten puolesta.
Niin kauan, kuin ihminen kohtelee eläimiä ja muuta luontoa
vähempiarvoisena kuin itseään, ei ihmiskunnalla taida olla toivoa
hyvästä elämästä. Ihminen, joka ei osaa pitää eläimiä
ystävinään, ei osaa olla ihmisenkään ystävä. Olen siitä
vakuuttunut.
