Loppislandia

Tavanomaiseen tapaan tuli vietetyksi muutama viikko kesää Ahvenanmaan maakunnassa. Kelit eivät olleet ihan parhaimmat mahdolliset, tuulta ja ajoittaista sadettakin, mutta enimmäkseen sentään poutaa. Saaret on saaria...

Normaalia vilkkaammasta sosiaalielämästä huolimatta ehdittiin vähän kierrelläkin. Tutustuttiin mm. Pålsbölen Knorring-museon kierrätystuotenäyttelyyn ja poikettiinpa jopa Stallhagenin panimoravintolassa lounastamassa.

Aiemminkin on jo tullut huomatuksi, miten kirpputorien määrä on kasvanut Åålannissa viime vuosien aikana. Tuntuu, että joka kylässä on vähintään yksi ja yleensä useampi 'loppis'. Monet ovat erilaisten yhdistysten ylläpitämiä (mm. Emmaus, jolla on toimipisteet Maarianhaminan keskustassa ja Norrbölen teollisuusalueella sekä Godbyssä), ja kaupalliseltakin pohjalta myyntipöytiä vuokraavia yrityksiä löytyy. Tavallaan hauskimpia ovat aivan yksityishenkilöiden autotalli-/vajaloppikset, joissa tavarakirjo vaihtelee laidasta laitaan ja hinnoittelu on oikealla kirppistasolla.

Vanhaa sälää on kertynyt omiinkin nurkkiin kiitettävästi, joten kiertely myyntipisteissä pitäisi jättää kokonaan tekemättä, ja mieluusti vaikka kokeilla pöydän toista puolta. Vaikka siis ostoskynnys on korkealla, tälläkin kertaa käsiin sattui täydellinen herätehankinta: Boschin vihreän sarjan nauhahiomakone Bastön autotalliloppiksesta vaihtoi omistajaa kympillä. Vain nauhat puuttuu:)

Tulipahan käydyksi taas Islandiassa. Meni siellä melkein kuukausi ja tällä kertaa sää ei ollut kovin suotuisa. Kylmää ja aika sateista. No, yleensä olemme olleet onnekkaampia, mutta ajattelin kuitenkin, että ehkä parina vuotena jatkossa voisimme vaimon kanssa matkailla vaikkapa Espanjassa...
Lapset luonnollisesti lähetämme edelleenkin mummolaan Islantiin, koska heillä on siellä aina niin mukavaa ja isovanhemmatkin haluavat heidät nähdä.

Islanti ei oikein vieläkään ole selvinnut v. 2008 romahduksesta, eikä juuri ilahduta tieto, että sama puolue (Itsenäisyyspuolue) joka oli sumplinut asiat tiedossa olevaan malliin, tuli valituksi viime parlamenttivaaleissa uudelleen valtaan, kun vasemmistovoittoinen hallitus ei saanut edellisellä vaalikaudella kaikkia asioita vielä kuntoon. Itsenäisyyspuolueella oli sentään ollut n. 15 vuotta aikaa järjestellä asiat itselleen ja kavereilleen sopivalla tavalla.

Perusongelma Islannissa on, että kaikki sekä poliittinen, että taloudellinen valta on yksien ja samojen ihmisten käsissä, eikä kukaan valvo ketään, ainakaan Itsenäisyyspuoleen vallassa ollessa. Taskujen täyttö voi jatkua normaaliin tapaan ja ainakaan EU:hun ei voi missään nimessä liittyä, kun joku voisi alkaa kyseenalaistaa maan tapoja. Toisaalta, eipähän tuo EU juuri ole
pystynyt Suomalaisiakaan käytäntöjä tervehdyttämään. Sama meno jatkuu,
kuin ennen EU:ta.

Kunpa joskus koittaisi vielä se päivä, että Islannin pankeista saisi ihan oikeasti reiluja asuntolainoja, jotka normaalikin ihminen kykenee maksamaan. Nythän tilanne on se, että useimmat asuntolainat ovat indeksiin sidottuja, joka tarkoittaa, että lainan pääoma kasvaa elinkustannusindeksin mukaan. Tämä merkitsee, että vaikka lainaa lyhennetään normaalisti vuosikausia, sen pääoma voi olla vaikkapa 10 vuodessa kasvanut kaksinkertaiseksi alkuperäiseen verrattuna, huolimatta säännöllisistä lyhennyksistä! Tästä on vaimollanikin omakohtainen kokemus.

Kaikesta huolimatta islantilaiset ovat kovia tekemään töitä ja ovat melko positiivisia tulevaisuutensa suhteen.