perjantai 23. tammikuuta 2015

Lähetimme tyttären Espooseen

Tyttäremme Jódís Maria muutti jo viime lukukauden alussa Espooseen ja asuu hyvien ystäviemme luona Friisilän omakotialueella.

Perusteena muutolle olivat paremmat koulunkäyntimahdollisuudet hänenlaiselleen "taiteilijalle" ja myös paremmat musiikinopiskelumahdol-lisuudet. Jódís on viihtynyt uudessa kotikunnassaan erinomaisesti ja olen ymmärtänyt, että "sijaisperhe" on myös varsin tyytyväinen järjestelyyn.

Jódís käy koulua samassa koulussa, josta itse kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1974, eli Tapiolan koulua. Minun aikanani koulun nimi oli Tapiolan yhteiskoulu.
Tällä hetkellä opiskelu tapahtuu väistötiloissa, kun varsinainen koulurakennus on melko pitkään kestävässä suurremontissa.

Sello-opinnot jatkuvat Espoon Musiikkiopistossa, jossa myös tuntuu menevän mukavasti nuorekkaan opettajan johdolla.

Matkaa varten tarvitaan tietysti matka-arkku, jonka teimme vaimoni Rannveigin kanssa. Minä huolehdin puutöistä ja hän kuvista. Ohessa muutama valokuva. Jos joku arkusta kiinnostuu, niitä voidaan tehdä useampiakin. Rakenne on koivuvaneria/mäntyrimaa sekä tammea ja pintakäsittely Osmo Color -puuvahaa.

 





Aika kuluu ja ollaan jo tukevasti vuoden 2015 puolella. Uusi vuosikymmenkin pyörähti käyntiin kohdallani. Miltäkö tuntui? No en mennyt nykytermistön mukaiseen paniikkiin, jos en nyt suuremmin hurrannutkaan. 

Olisihan se tietysti mukavampi olla vaikka nelikymppinen, kun tuota tekemistä tuntuu vielä riittävän ja aika siihen senkuin vähenee ja mielestäni kiihtyvällä tahdilla. Olen aivan vakuuttunut siitä, että aika kulkee eri vauhtia eri iässä. Se varmaan liittyy kosmologien jo nykyisin käyttöön ottamaan rinnakkaisten ulottuvuuksien teoriaan.

Sekään ei ole mukavaa, että huomaa ruumiinvoimiensa vähenevän vuosi vuodelta ja aistien heikkenevän. Laseja tarvitaan lukiessa lähes aina ja korvissa suhisee ja vinkuu, ainakin oikeassa.

Mutta, kuten eräs ystäväni hyvin on todennut ja sen ajatuksen haluan omaksua: katse eteenpäin!

Ohessa pari kuvaa saunaprojektistamme näin talven keskellä, jolloin emme
todellakaan rakenna.