Lisää aurinkovoimaa

Vettä lämmittävien keräinten ohella auringon energiaa voi hyödyntää muuttamalla sitä sähköksi aurinkopaneeleilla. Hyötysuhde on melkoisesti huonompi, mutta tuotoksen käyttömahdollisuudet taas melkoisesti monipuolisemmat.

Pienistä, yhden paneelin ja akun off-grid-testilaitoksista on kertynyt kokemuksia jo useamman vuoden ajalta, mm. osa valaistuksesta on jo pitkään toiminut auringosta saadun sähkön varassa. Kun paneelien hinta on ollut laskusuunnassa jo pitkään, kohtuukokoisen verkkoon kytketyn aurinkovoimalan hankinta on tuntunut yhä kiinnostavammalta.


Mynämäellä 2013 pidetyssä aurinkoenergia-infossa (jonka pohjalta sitten syntyivät aiemmin kuvatut aurinkokeräimet) esiteltiin myös Lappeenrannassa organisoitua aurinkovoimala-yhteistilausta ja sen uusimista, mikä sitten toteutuikin. Tietoa tästä ja muusta asiaan liittyvästä löytyy yhteistilausten koordinaattorina toimivan Vesa-Matti Puron ylläpitämästä
Aurinkosähköä Suomeen -sivustolta, johon kannattaa ehdottomasti tutustua, jos asia vähänkin kiinnostaa.

Tarkoituksena oli päästä mukaan jo v. 2014 yhteistilaukseen, mutta erilaisten teknisten ja aikataulullisten syiden vuoksi tässä ei onnistuttu. Kuten ennenkin on tullut huomatuksi, aika hoitaa monet ongelmat, ja kuukausien kuluessa asiat mm. kaapeloinnin suhteen loksahtelivat paikoilleen ja projektissa päästiin eteenpäin.

Kevättalvella 2015 suunnitelmia tehtiin ja hiottiin, ja lopulta päädyttiin tilaamaan – em. yhteistilauksen osallistujana – kymmenkunta 255 W paneelia ja 5 kW invertteri oheistilpehööreineen (Al-proffilia, johtoa, kiinnikkeita ym).  Tilatut rakennusosat saapuivat sitten aikanaan kesäkuussa, ja varsinaiseen asennukseen päästiin lomakauden loppupuolella. Tarkemman raportin/kuvauksen kirjoittelen ehkä joskus erikseen, mutta sen verran voi todeta, ettei tälläkään kertaa kaikki mennyt ihan kuin siinä Yle Femman ohjelmassa...

No. Nyt ollaan siinä pisteessä, että runsas viikko sitten Carunalta saapui 16.2.2016 päivätty lupa tuotantolaitoksen liittämiseksi jakeluverkkoon.

Näin helmikuussa aurinko sentään jo aika-ajoin paistaa, joten laitos oikeasti tuottaakin jotain. Pari päivää kytkemisen jälkeen invertteri liitettiin myös valmistajan (SMA) ylläpitämään Sunny Portal -palveluun, josta voimalan tuottotietoja löytyy sivulta https://www.sunnyportal.com/Templates/PublicPage.aspx?page=e0ebd561-0a2f-4511-bee9-60161c113c48

Paneelien määrä on tuplattavissa melko vähällä vaivalla, mutta ennen lisäinvestointeja on syytä kerätä kokemuksia laitteiston toiminnasta ja varsinkin tuotoksen hyödyntämismahdollisuuksista. Selväähän on, että suurin kertymä tulee kesäkuukausina, jolloin oma kulutus on melko pientä. Ylijäämäsähkön voi tietysti myydä, kun tekee asiasta sopimuksen. Tähän ja muihin talousasioihin palataan myöhemmin.

Keräilyeriä, osa 2

Jokin aika sitten kirjoitin jutun aiemmin hankittujen aurinkokeräinten asennuksesta ja koekäyttöönotosta. Kokemuksia laitteistosta on jo kertynyt sen verran, että on aika laatia väliaikaraporttia.

Elokuun aurinkoisten päivien aikana tuli lopullinen vahvistus, että keräinjärjestelmä oikeasti toimii. Eristämättömän varaajan vesi (900 litraa) lämpeni parhaina päivinä yli 40 asteen, mutta jäähtyi sitten yön aikana kymmenkunta astetta, ja lämpeni sitten taas seuraavana päivänä. Viikon kuluttua kellarissa alkoi olla jo tuskallisen lämmintä...

Koska mitään vuotoja ei ollut havaittavissa senkään jälkeen, kun varaaja yhdistettiin talon vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään ja paine nostettiin normaalille tasolle, oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen, eli varaajan ja putkiston eristämiseen.

Eristys tehtiin tavanomaisilla solumuoviputkilla ja solumuovilevyllä, jota kävin hakemassa Termonovan tehtaanmyymälästä Inkoosta*. Tässä vaiheessa varaajan ympärillä on 5 cm kerros eristelevyä, mikä tuntuu riittävän melko hyvin. Pientä lämpövuotoa tietysti esiintyy, mikä lämmittää kellaritilaa turhana. Paremman käsityksen asiasta saa sitten talvella.

Ilmojen viiletessä tuli myös testatuksi varaajan toinen käyttötarkoitus, eli lämmityskattilassa lämmitetyn veden siirto varaajaan. Tämäkin toimi kuten piti, jopa paremmin, sillä havaintojen mukaan vesi siirtyi kattilasta varaajaan ja varaajasta kattilaan ns. vapaakierrollakin niin kauan kun lämpötilaeroa oli riittävästi. Yhdysputkistossa olevalla pumpulla neste saadaan tietysti kiertämään vaikka väkisin.

Kaikenkaikkiaan järjestelmä tuntuu toimivan odotusten mukaisesti. Todennäköistä on, että kiinteistön tarvitsema lämmin käyttövesi ja mahdollisesti jopa osa lämmitystarpeesta saadaan katetuksi aurinkokeräimien avulla  keväästä syksyyn.

Tarkempien tulosten saamiseksi järjestelmään on tarkoitus lisätä useampia lämpötilan mittausantureita. Tästä lisää aikanaan.


* Ylimääräiset levyt ovat myytävänä, FOB Rouhu.